Mitä one-off-valmennuksessa voi oppia?

Valmensin n. kuukausi sitten johtajaa jonka piti juontaa paripäiväinen sales kick-off. Rooli oli hänelle uusi, ja tilanne tuli nopeasti, joten tarkoituksemme oli kerralla sparrata hänet tehtävään. Valmennus meni hyvin.

Palautteessa huomioni kiinnitti erityisesti lausepari; ”Kiitos tuhannesti preppauksesta. En tiedä mitä siitä tarttui käytäntöön mutta se loi uskoa siihen että selviän ja selvisin :-) ” Tästä nousee kiinnostava kysymys;

Jos valmennettava ei ole varma missä määrin harjoitellut asiat toteutui, miksi hänen oli helpompi luottaa itseensä, miksi hän oli valmennukseen tyytyväinen?

En voi puhua hänen puolestaan, mutta se mitä yleensä näen on;

1. Valmennettava saa valmennuksessa luottoa ja varmuutta omaan tapaansa esiintyä. Se on parhaimmillaan vapauttavaa, koska siinä saa kokemuksen, ettei tarvitse yrittää olla jonkun muunlainen.
2. Valmennettava, jos ei vielä sisäistä, niin ainakin ymmärtää mikä on yhtäältä mokan, toisaalta sitä seuraavan reaktion vaikutus, ja kuinka näyttelijöiden sanonta ”moka on lahja” on itse asiassa hyvin perusteltu.
3. Valmennuksessa esiintymistapahtuma on mahdollista purkaa osiin, jolloin nähdään miten erilaiset tekijät vaikuttavat lopputulemaan. Esiintymiseen syntyy strategisempi ote, jolloin on helpompi tehdä rohkeitakin ratkaisuja sen mukaan mitä tilanne vaatii.

=> lyhyessä valmennuksessa on kyse enemmän ajattelun vapauttamisesta kuin tekniikan hiomisesta. Usein jo se avaa silmät sille, mitkä muuttujat tilanteeseen vaikuttaa, missä itse menee, ja miten omaa osaamistaan voi jatkossa kehittää itsenäisesti. Eli autetaan valmennettavaa matkustajan paikalta kuskin penkille.