Esiintyjällä täytyy olla energiaa - totta vai tarua?

Siinä mielessä totta, että esityksessä on hyvä olla energiaa. Mutta;

1. Energia on käsitteenä niin laaja, että sen nostaminen voi tarkoittaa vähän mitä sattuu, ja epäselvä tavoite saattaa johtaa tyhjäkäyntiin. Pahimmillaan pöhinän nostaminen nousee itseisarvoon, jopa niin, että katsojan on vaikea seurata itse esitysten sisältöä.
2. Jännittävässä paikassa esiintyjillä on harvoin liian vähän energiaa. Pikemminkin kyse on siitä, että esiintyjä ei ihan tiedä mitä on tekemässä, jolloin siihen (= mihin?) on vaikea sitoutua.

Mikä neuvoksi?

Niinkuin höyry höyrykoneessa, myös esiintyjän energia on valjastettava työhön. Se tapahtuu tarkentamalla energian, tai ehkä mielummin _tahdon_ suunta. Eli etsi verbi määrittämään “miten haluat vaikuttaa yleisöön”, kuten esim innosta, vakuuta, herätä, viettele.

Nämä ns toimintaverbit eivät vain helpota esiintyjän oloa, vaan helpottavat myös esitykseen sitoutumista, jolloin energiaa ei tarvitse erikseen puskea. Silloin esiintyjä voi vuorovaikuttaa niinkuin muutenkin vuorovaikuttaisi, ihminen ihmiselle. Yleisölle tämä välittyy selkeytenä, rehellisyytenä, ja - wait for it - energisyytenä.

Smarter not harder sanoi amerikkalainen. Muista hengittää!