Oodi Sanomatalolle

Kävin eilen näyttämässä frendille Sanomataloa. Tuo monen haukkuma lasihökötys on aina puhutellut minua. Eilen, pääsiäislauantaina, ymmärsin miksi;

Ensinnäkin, olen aina pitänyt tavasta, jolla lasiset ja metalliset seinät kohtaavat puusta tehdyt käytävät jotka halkovat ilmaa kaukana pään yläpuolella. Toiseksi aulan tila on valtava – komeampi kuin monet kirkot. Ja kolmanneksi – se taitaa olla ainoita julkisia tiloja Helsingissä, joissa ei soi jatkuvat kuulutukset, hissimusiikki tai tusinapop. Ja neljänneksi; astumiseni tilaan ei sisällä oletusta että minun pitäisi uskoa tietyn uskontokunnan messiaaseen.

Kriittinen kieli täräyttää tähän tietenkin jotain valtakuntamme ykkösmedian puolueellisuudesta, ja toki mua ärsyttää se että talo on rakennettu “vahingossa” kerrosta korkeammaksi kuin mitä rakennuslupa sallii. Mutta tämän hetken kaupunkimaisemassa se on julkisena tilana ainutlaatuinen.

(kuva 5.8.2005)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *