Uutta ja vanhaa

Seinäjoki heräsi tänään pakkasessa, juoksin aamulla töihin yli mustan jään liukastaman valtatien.

Päivästä tuli kertakaikkiaan mainio. Tulitikkutyttöä on kiva esittää, ja esityksen keskellä heräsin taas muistamaan kuinka tässä ammatissa tulee jatkuvasti uusia havaintoja itsestä ja omasta näyttelijäntyöstä. Tällä kertaa se liittyi siihen, mikä on mulle oikea tapa valmistautua lavalle astumiseen. Varsinainen intensiivinen keskittyminen ei toimi yhtään, se vain lukitsee, muistuttaa kaikista mahdollisista sudenkuopista, ja kääntää fokusta itseen. Kivempi vaan olla rauhassa ja hengitellä, kuunnella juorusta lavalta kantautuvaa tunnelmaa. Ja kas, taas oli astetta rennompaa ja hauskempaa, ja silti intensiivistä ja keskittynyttä.

Tämän jälkeen jatkoin suoraan Carnagen lukuharjoituksiin. Ts. työryhmä pöydän ympärille, ja sitten luetaan teksti kannesta kanteen. Teksti on loistava ja työryhmä puhkuu intoa. Tätä on kiva lähteä vääntämään.

Kaksi pariskuntaa tapaa tyylikkäässä kodissa sovittelun merkeissä. Toisen poika on lyönyt kaveriaan kepillä niin pahasti, että tältä on murtunut pari hammasta.

Lisätiedot.

Kuva Jukka Kontkanen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *