Veriveljet, be gone

Ja Veriveljet on saatettu hautaan. Erityisesti jäi mieleen seuraavat;

  • Työryhmä. Jotkut koko ajan äänessä, toiset hiljaa. Yhtäkaikki, kaikki yhtä sitoutuneita ja innostuneita tekemään musikaalia.
  • Toisten ammatitaito. Tämä ei tarkoita vain passiivista perus-ihailua, vaan toisten taito haastaa myös itseä yrittämään kovemmin.
  • Soundcheck. Parasta tässä on ehkä se, että näyttämöllä saa olla juuri niinkuin haluaa. Joskus ilosta pomppien, joskus vaan itseään kuunnellen.
  • Kids’ game, eli lasten leikki. Itselle merkittävä kohtaus etenkin sen vuoksi, että tässä kohtaa minulla oli eniten vastuuta. Lisäksi tämä numero oli kaikille sellanen hauskanpidon paikka johon oli upotettu miina jos toinenkin. Keksin uusia juttuja vielä tokavikassa esityksessä, joita ois ollut hauska lähteä kehittelemään pitemmälle. No mutta, jäipähän pankkiin jotain mitä käyttää jossain muualla. Tämä kohtaus nauratti usein vielä pukuhuoneessa.
  • Kids’ gamen vaatteet saa erillisen maininnan. Tykkäsin niistä niin paljon, että aluspaitana ollut H&M-paita katosi mystisesti viimeisen esityksen jälkeen.
  • Koululaiskohtaus. Harvemmin saa tehdä kohtausta, jossa periaatteessa ainoa näyteltävä suunta on häiriiköinti mahdollisimman suurella riemulla. Ja joka kerta mittaillaan kuinka pitkälle voi mennä.
  • Etenkin alussa ampuminen tuntui jännältä, loppussa siitä saatu mielihyvä oli lähinnä sitä, että sai olla antamassa lopullista niittiä draaman kaarelle.
  • Nuori työryhmä tarkoitti sitä, että lämpiössä oli todella usein karkkia.

Ja olihan siinä paljon muutakin ;)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *