Puolisormikkaat

..vai mitkä ne nyt ovat. Sormikkaat, mutta ilman sormia, siis. Äiti oli asetellut ne huolelliseen tyyliin sohvan kädensijalle, koska tiesi minun istuvan siihen. Katsottuani hetken telkkaria, äiti ikäänkuin jatkoi lausetta jota ei ollut koskaan aloittanut;

“…niin näistä sormikkaista piti tulla sinun syntymäpäivälahjasi, mutta ne epäonnistuivat täysin joten saat ne jo nyt. Voit vaikka korjata polkupyörää ne kädessäsi tai jotain.”

Ne ovat kotoisan punaharmaat, ja niiden pitkät varret lämmittävät ranteita. Ne jättävät sormenpäät vapaaksi, joten ne ovat erityisen kätevät nyt kun treenaan kesäteatteria kylmällä säällä, tai kun hortoilen keväthangilla kamera kädessä.

Ja jos sormikkaat asettelee vierekkäin ja niitä katsoo ylhäältä päin, voi huomata että sormennysät ovat erimittaiset. Juuri sillä tavalla, ettei kone olisi voinut tehdä niitä. Ne on rakkaudella tehty, ja aivan täydelliset.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *