Kaupunkipyöräilijän moraalista

Kaffila klo 12.20. Pyöräilin tänne Lapinniemestä, ja jouduin vetämään kaksi kertaa liinat kiinni autoilijoiden vuoksi. Molemmissa tapauksissa kyse oli vain siitä, että autoilija ajoi sivutieltä risteykseen suojatielle katsomatta tulosuuntaani.

Tapasin eilen tässä samaisessa kahvilassa pyöräilyn puolesta puhuvan kunnallisvaaliehdokkaan, joka heitti arvokkaan väitteen; on pyöräilijöissäkin vikaa. Olen samaa mieltä, ja onhan se nyt säälittävää syyttää muita kaikesta itsensä kokemasta vääryydestä. Toisaalta ero Helsinkiin on merkittävä – tamperelaiset eivät yksinkertaisesti ole oppineet huomioimaan pyöräilijöitä, oli alla sitten auto tai kävelykengät. Tampereella pyöräilevän kannattaa lähtökohtaisesti otaksua ettei kukaan kanssaliikkuja ole huomaavinaan häntä.

Mutta miten minun sitten pitäisi käyttäytyä? Nöyristelemällä tilanne pysyy aikalailla muuttumattomana, kun taas provoisoitumalla aiheutan vain hallaa itselleni ja kanssapyöräilijöilleni. Muutokset syntyvät hitaasti, asennemuutokset vielä hitaammin. Luulen, että paras strategia on ajella sen verran näkyvästi että vastapuoli näkee että “täältä tulis jos vaan pääsis”, mutta toisaalta olla sen verran varovainen ettei törmäyksen vaaraa ole. Ja oli lopputulema mikä hyvänsä, on kohtaamisesta syytä lähteä hymy huulilla :)

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *