Helou Helsinki

Harjoitusvapaan iloja; heti viikon alkuun 4 päivää vapaata, josta vietin 3 Helsingissä lähinnä hyvien ystävien seurassa. On jännittävää pitkästä aikaa palata “kotiin”, yhtäältä kaikki on kotoisaa, mutta samalla koti ei ole enää siellä. Selässä on painava reppu ja kädessä painava putkikassi, ja nukkuminen tarkoittaa jonkun muun nurkissa bunkkaamista, tai muutaman tunnin junamatkaa Tampereelle. Bussin kausikortin ja fillarin uupuessa ei pääse mihinkään maksamatta siitä erikseen, ja toisaalta syömisellekkään ei ole kotiruuan tapaista edullista vaihtoehtoa.

Vastapainona edelliselle epäkotoisuudelle on tunne olemisen ainutlaatuisuudesta. Tärkeät ystävät, joiden kanssa  oli stadissa ollessaan vaikea löytää aikaa puolin ja toisin, joustavat nyt ja järjestävät aikaa vaikka väkisin, ja yhtäältä minäkin jäin ylimääräiseksi yöksi vain saadakseni nähdä ystäviä. Kun käyn viemässä yhden dvd-levyn TeaK:in aulaan, tapaan heti vanhoja opiskelukavereitani joiden näkemisestä olen enemmän kuin onnellinen.

Ja kun palloilen kaupungissa ennen junan lähtöä, tunnen itseni täysin turistiksi. Minulla ei ole täällä mitään arkista tekemistä, ja toisaalta en pääse tänne takaisin vähään aikaan. Hortoilen kaupungin kaduilla ilman määränpäätä, ja yritän imeä itseeni sitä Helsinkiä jota minun ehkä kohta tulee ikävä. Paitsi että viihdyn Tampereella. Täällä on nyt koti, ja täällä on hyvä olla. Terveisiä Kaffilasta joka sijaitsee Aleksis Kiven kadulla….siis sillä, joka on Tampereella.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *