Vaalisunnuntai

Jumittaa ja pahasti. Istun Max’s Caféessa ja silmät seisoo päässä. Ilmassa on väkevä tunnelma – on kevään ensimmäinen lämmin päivä, ja eduskuntavaalit. Itseäni helpottaa jatkuvan loanheiton loppuminen. Relander sanoi sen paremmin; Viha pois politiikasta.

Perjantaina oli pelätty ja odotettu Jazz-affro-demo Milenkassa. Olin lähinnä kauhuissani, koska biisi nyt vaan oli liian korkea ja vaikea minulle, eikä flunssa helpottanut asiaa. Selvisin siitä vain vaivoin. Ikävä kyllä se oli biisi jonka voi laulaa vaan jos todellakin hallitsee sen suvereenisti. Olen silti tyytyväinen itseeni – parempaan en pystynyt. Lisäksi tajusin jotain näyttelijäntyöstä, siitä, mitä se oikeasti tarkoittaa seistä jonkun jutun takana vaikka oma usko horjuukin. En pyydellyt anteeksi (ainakaan lavalla;), ja annoin mennä.

Kipeä kurkku kiittää vihreästä teestä. Lapsi leikki kadulla. Toisessa päässä kahvilaa istuu kaunis nuori nainen joka näyttää kokoomuksen ehdokkaalta, ja ehkä onkin sitä.

Kevät näkyy kadulla;

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *