Sohvankantohommia

Ajelin fillarilla Pikku-Huopalahden läpi, kun tuntematon mies viittilöi minut luokseen, ja kysyi voisinko auttaa häntä kun sohva ei mahdu hissiin. Varttia myöhemmin sohva on viidennessä kerroksessa, hiki valuu otsalta. Toivotellaan päivänjatkot, ja ihan viimeisenä ovenraosta työnnetään käteen kakskymppiä niin etten ehdi vastustella. Minulla on edelleen pyöräkypärä päässä. Eipä siinä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *