Rakkauden ovi

Tutustuin Arto Mellerin runoihin ensimmäisen kerran TeaK:in runokurssilla ehkä 2009 tai 2010. Tehtävänä oli etsiä kirjastosta kaksi runoa jotka tuntuivat omilta, ja ne sitten valmistettiin esityskuntoon. Selasin pikaisesti parinkymmenen runokirjan sivuja, eikä oikein mikään tuntunut miltään. Mutta sitten Arto Mellerin kootut osui käteen. Lainasin kirjan, ja kun huomasin upottaneeni kirjaan liki 20 junalipun suikaletta kirjanmerkeiksi hyvin runojen kohdalle, tiesin että se piti saada omaan hyllyyn.

Pitkähkön pähkäilyn jälkeen esitettävksi runoksi valikoitui Rakkauden ovi. Loppujen lopuksi teksti ei vissiin mullistanut maailmaani, ja tuulen paiskima saranoiltaan suistunut rakkauden ovi tuntui ehkä jopa hieman kököltä/siirappiselta metaforalta. Toisaalta voi olla, että juuri tämä vihjaus latteuteen tekee siitä jollain tavalla rehellisen.

Oli miten oli, hyvä teksti. Ainakin sen verran hyvä, että kun kuulin että Kaj Chydenius on tämän säveltänyt, halusin sen nuotit ensitilassa. Lukittu tempo ei asettunut ja monimutkaiset soinnut tuntuivat turhan täyteläisiltä, joten tästä kehkeytyi tällainen hyvin maalaileva mutta äänellisesti äärimmäisen yksinkertainen ja vapaa unnutus. Melodia menee ehkä väärin jossain kohtaan, syyttäkäätten siitä minua älkääkä Chydeniusta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *