Kuvauspäivä parhaimmillaan

Heräilin Tampereen Cumuluksesta jo kuuden jälkeen, hotelliaamiainen, Cappuccino Siilinkarilta ja YLE:lle Tohloppiin. Maski ja vaatteidenvaihto, ja ysin jälkeen olimme jo koko työryhmä nilkkoja myöten suossa. Kuvaajat kiittelivät näyttelijöitä siitä, että he pysyivät kerrankin paikallaan. Selvisimme lähes kuivina – loppupeleissä vissiin vain kameraoperaattorin kankut kävivät ottamassa tukea mättähästä.

Suo-episodin jälkeen pojat näpertelivät ledivalopaneelin imukupilla Passatin konepeltiin kiinni, ja lähdimme nauhoittamaan näyttelemäni hahmon puheluita auton ratissa. Menimme kevyellä kalustolla – kuvaaja istui apukuskin paikalla operoimassa Blackmagic-kameraa, äänitarkkailija minun takana, ohjaaja johtajan paikalla. Itse istuin ratissa ja näyttelin. Ja koko homma hoitui kätevästi siirtymällä Jämijärven lentokentälle.

Lounastauon jälkeen pari ohiajokuvaa maantieltä, ja Jämijärven lentokentälle kuvaamaan lentokonekohtauksia. Useimmat kuvista olivat peruskauraa, mutta päivän päätteeksi ohjaaja halusi ottaa erään pitemmän kohtauksen yhdellä pitkällä otolla. Eli kamera-ajo lentokonehallista parkkipaikalle, samalla kun yritän taivuttaa kieleni läpi yhden hankalimmista kohtaamistani repliikeistä.

Tällaset kuvat ovat vähän kuin kaksiteräisiä miekkoja – jokainenhan varmaan haluaa tehdä (ja toisaalta nähdä) pitkiä ajoja, vaan kun harjoittelumäärät on minimissän, niin kyllä siinä ollaan hyvin oman kapasiteetin maksimissa. Ja siellä se nyt on – siitä saatiin kaksi ehjää ottoa, ja toinen niistä löytää tiensä telkkariin. Oli stipluja tai ei.

Nostan hattuni taivaisiin Jukka Mäkiselle siitä, että hän haluaa tehdä kunnianhimoisesti eikä vaan helpoimman ja laiskimman kautta. Muutenkin päivän henki oli sitä ihan parasta itteään; työt tehdään tosissaan, ja välillä räkätetään menemään.

Rinnassa ilo ja kiitollisuus,

10608154_334648333326621_1164829277_n

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *