Meditaatiota ensikertalaisen kulmasta

Minua pyydettin mukaan Pihasalin järjestämään ilmaiseen ohjattuun meditaatioon. On jo pitkään tuntunut siltä, että sen tyyppinen ajattelu, rauhoittuminen ja tiedostaminen jota kaipaan, saattaisi löytyä meditaation suunnalta. Oli siis helppo suostua.

Ruuanlaitto viivästyi, joten polkaisin matkaan aikalailla myöhään. Yhtäältä ajattelin, etten halua rynnätä sisään hikisenä ja viime tingassa, toisaalta, koska tiesin tämän, uskoin pystyväni myös olemaan välittämättä siitä. Sehän on ilmesesti meditaation perusajatuksia muutenkin; olennaista ei ole se, että keskittyminen olisi aukotonta, vaan se, että kun keskittyminen herpaantuu, sen jättää omaan arvoonsa sellaisena kuin se on, ja palaa takaisin keskittymiseen. Hengitykseen.

Olin viimeisten joukossa, ja vaihdoin vilkkaasti farkut olohousuihin suoraan eteisessä. Yhtäältä halusin kiirehtiä, toisaalta en halunnut tuoda lainkaan omaa levotonta tohottamisenergiaa saliin. Päästyäni saliin kaikki turha tuntui hälvenevän nopeasti – salissa oli lämmin ja kaiken hyväksyvä ilmapiiri, eikä minua hävettänyt edes pyöräilyn jälkilämmön kasvoille nostattama hiki. Istahdin tyynylle, ja pyyhin kasvojani mukana pitämääni neuleeseen.

Heti istahdettuani tunsin tutun turvallisuuden tunteen. Siinä, tyynyn päällä istuessani ja omaa hengitystä kuunnellessani, oli sitä rauhaa jota olen saanut lähinnä joistain seurakunnan nuortenilloista/isoskoulutuksista, joihin toimeliaat nuoriso-ohjaajat olivat järjestäneet hyvin samantyyppisiä rentoutushetkiä. Ne olivat upeita hetkessä olemisen hetkiä yhteisöllisessä lämmössä. Outoa oli vain se, että löydettyämme jonkun yhteisöllisen rauhan ja levollisuuden, nuoriso-ohjaaja rupesi lätisemään jotain opetuslapsista ja pyhästä hengestä. Odotukseni nousivat – ehkä tässä on jotain samaa, mutta keskittyisimme vain siihen olennaiseen. Hengittämiseen ja olemiseen.

Ohjaaja painotti monin tavoin sitä, kuinka kaikki tässä on pakotonta. Meditaatio ei ole hengellinen harjoite sanan varsinaisessa merkityksessä jne, asentoa saa vaihtaa, ja kaikki on ok. Ohjaaja jutusteli hetken niitä näitä, sen jälkeen tuli lyhyt selonteko kuun asennosta ja tähän kuuhun liittyvistä asioista. Minulle jäi siitä vahvasti pseudohengellinen fiilis, mutta sen sitä kai saa jos menee täyden kuun meditaation.

Liekö sitten kyse siitä, että ohjaaja veti meditaatiota kuin aloittelijoille, mutta minulle moni asia kävi nyppimään. Lähinnä kyse oli siitä, että käytetyt kielikuvat oli niin tarkkoja, että lähdin tulkitsemaan niitä samoin. Ja kun ohjaajan kertomassa mielikuvamatkassa tulee virheitä, se ärsyttää. Eipä silti, pidin uutterasti kiinni siitä, että vältin tuomitsemista ainakin siinä hetkessä niin hyvin kuin pystyn. Jälkeenpäin sain kuulla, että jos pyydetään näkemään jotain meditaatiossa, ja en sitä kykene näkemään, on suositeltua päästää siitä irti ja palata vaan keskittymään hengitykseen. Tarkemmin ajateltuna siltä minulta on lähes aina tuntunut jonkun ohjaamilla mielikuvamatkoilla – maiseman kuvitteleminen juuri sellaisena kuin ohjaaja haluaa minun sen kuvittelevan tuntuu lähinnä ärsyttävältä, koska jo yhdestä sanasta on syntynyt joku mielikuva. Kun ohjaaja puhui kolmion muotoisesta rakennus, ajattelin kolmiseinäistä taloa. Ja sen jälkeen sanottiin että kävelet kohti sitä pyramidia, niin pieleenhän se meni. Ja sitten kävellään hitaasti portaita ylös, ja hitaasti tulet huipulle. Ja kaikki tämä viidessätoista sekunnissa. Leikkaukset on nopeita, meditaatiomatka musiikkivideohengessä.

Yhtäältä sätin itseäni tuomitsevuudestani, heti perään fiilistelen sitä että osasin jättää tämän niinkin vähälle huomiolle. Ensi kerralla tiedän että minun ei edes tarvitse yrittää keskittyä siihen, vaan voin keskittyä omaan kehooni ja omaan hengitykseeni, zone myself out.

Yhtä kaikki, suurimman osan energiastani suuntasin paikallaan oloon, ja oman kehoni tunnusteluun. Hengittämiseen.

Kun nousin sijoiltani, minulla oli upea olo. Rauhallinen kiireestä kantapäähän. En edes oikein osaa kertoa kuinka hyvä olo minulla on. Ja tämän tekstin negatiivinen alavire kertoo lähinnä siitä, kuinka paljon minulla on opittavaa. Tätä lisää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *